Osa sadosta onnistuu, osa ei. Kun katsoo elämää taaksepäin, niin samoin on käynyt sielläkin. On onnistumisia ja epäonnistumisia, iloja ja suruja. Tähän on elämä tuonut. Kaikki eletty ja koettu on tallessa kuin säilöttyinä hillopurkkeina kellarissa. Senkin äärellä kannattaa välillä pysähtyä, että perkaa pois homeiset hillot. Ne asiat ja kokemukset, joita ei enää kannata mielessään säilyttää. Joskus se onnistuu ihan itse, joskus voi perkaamiseen tarvita apua.
Luopumisen aika
On jätettävä jäähyväiset menneelle kesälle, valolle. Jäätävä sen tiedon varaan, että uusi kevät kurkistaa siellä jossakin tulevassa. Millainen? Aika näyttää. Ajoittain on luovuttava muustakin, vapaaehtoisesti tai elämän pakottamana. Se sattuu, mutta tärkeintä olisi, ettei toivo katoa. Kipeidenkin asioiden äärellä voimme valita suhtautumisemme niihin. Isossa kriisissä se ei heti onnistu, mutta ajan kuluessa ja toipumisen edetessä jaksaa jossain kohden sitäkin miettiä. Millainen elämän asenne kantaa ja tuo toivoa elämään?
Kutsu lepoon
Luonto näyttää mallia. Kun on tehty paljon, saatu paljon aikaiseksi tai vaikka vähän. Kun on jostain syystä uupunut, on aika hellittää, pudottaa lehdet ja levätä. Syksyllä on hyvä katsella kynttilää ja miettiä osaanko levätä silloin, kun se on elämässä tarpeellista ja vähän muulloinkin?
Uusien alkujen aika
Vaikka uudet alut eivät vielä näy, putoava lehti jättää jälkeensä uutta kevättä odottavan silmun. Tulppaanin sipulissa on piilossa uuden kevään kukan aihio. Syysviljat kasvattavat juuret, että talven jälkeen voi aloittaa kasvun. Karhu vetäytyy pesäänsä, synnyttääkseen pennut alkutalven hangen alla.
Kauneuden aika
Jokaisella vuodenajalla on kauneutensa. Syksyyn kuuluvat ruskan värit, punaiset puolukat metsän kätkössä. Kurkiaurat syksyn harmaalla taivaalla. Ja se, miten kynttilän liekki valaisee pimenevää iltaa.
Syksystä löytyy kaikenlaista, niin kuin elämästäkin. On luottamusta ja toivoa ylläpitävää rohjeta ottaa vastaan se, mitä kukin päivä tarjoaa. Vastata niihin kysymyksiin, joita elämä kysyy ja uskoa siihen, että jokaiselle hetkellä on tarkoituksensa, vaikkei sitä aina ymmärtäisikään.
Anna-Kaisa Hautala
rovasti, pappisasessori Kankaanpään seurakunta, Honkajoen kirkkoalueen kappalainen
Logoterapeutti LIF®
Organisaatiokonsultti FINOD
Restoratiivinen työyhteisösovittelija