Logoterapia on prof. Viktor E. Franklin (1905-1997) kehittämää henkistä, tarkoituskeskeistä elämän-filosofiaa ja psykologiaa. Se on käypää hoitoa, ohjausta ja neuvontaa tässä ajassa ensisijaisesti ihmisenä olemiseen liittyviin kysymyksiin ja ongelmiin. Nämä ovat valtaosaltaan henkisen tason kysymyksiä, jotka ratkaisemattomina tai väärin ratkaistuina voivat aiheuttaa fyysisiä ja psykososiaalisia ongelmia ja sairauksia. Niihin taas hoitoa ovat lääkehoito tai muu fyysistä olemusta koskeva hoito tai psykoterapia.

Psykoterapiassa työskennellään psyykkisellä ulottuvuudella, logoterapiassa henkisellä tasolla. Logoterapia ei ole siten ensisijaisesti psykoterapiaa, joskin siinä on menetelmiä, joilla voidaan hoitaa psyykkisiäkin ongelmia, kuten pelko- ja pakko-oireita. Näissäkin hoitomenetelmissä on mukana henkisen tason työskentelyä, kuten itsen transsendenssia ja itsestäänetääntymistä.

Frankl näki, että ihmisen perimmäinen tarve on kokea elämänsä mielekkäänä, merkityksellisenä. Tarkoituksen löytämisen kautta ihmisen on mahdollista löytää itsessään olevat potentiaalit jopa kestää mitä tahansa elämässä vastaantulevaa. Ihmisellä ei ole aina vapautta valita tai muuttaa olosuhteitaan, mutta hänellä on silloinkin vapaus valita suhtautumisensa niihin. Ihminen on vapaa tekemään valintansa, mutta hän on myös vastuussa niistä.

Logoterapian käsitys ihmisestä ja ihmisenä olemisesta on lohdullinen ja arvostava. Ihminen on fyysinen, psyykkissosiaalinen ja henkinen kokonaisuus. Vaikka fyysinen ja psyykkinen sairastuisi, henkinen ei koskaan. Ihmisen menneisyys ei lopultakaan määritä, mihin hänellä on tulevaisuudessa mahdollisuuksia. Ihminen voi kehittyä omaksi autonomiseksi, autenttiseksi ja ainutkertaiseksi itsekseen elämänsä loppuun asti.