Anna, Maija, Ninna, Pia, Valtteri sekä Vilppu ovat juuri saaneet valmiiksi omat Logoterapeutti LTI® opintonsa. Juuri ennen valmistumistaan he käyvät yhdessä läpi kulkemaansa matkaa ja kertovat, miksi lähtivät opiskelemaan logoterapiaa, millainen matka se oli ja mitä he aikovat opituilla taidoilla tehdä jatkossa.
Monelle tie logoterapiaan ei ollut mikään oikotie. Joillain se syttyi lukemalla Viktor Franklin kirjoituksia nuorena, toisilla kiinnostus syntyi työelämässä — työn, vanhemmuuden tai elämänmuutosten kautta. “Se ajatus jäi itämään”, Pia muistelee omaa polkuaan. Vilppu kertoi, että elämän käännekohdat tekivät tilaa uudelle suunnalle. Ystävä taas innosti Annaa tutustumaan logoterapiaan ja sen opiskeluun. Maijalle logoterapia tuli vastaan vanhustyön kautta ja hän tuli kuuntelemaan avoimia webinaareja, jotka innostivat mukaan opintoihin. Ninna puolestaan kertoi, että kosmetologin työssään hän kohtaa erilaisia tilanteita ihmisten elämässä. Näiden asioiden käsittelyyn ja ihmisten kohtaamiseen hän kaipasi uusia näkökulmia. Yksi toteamus toistuikin lähes kaikilla opiskelijoilla: logoterapia tuntui tarjoavan sekä ammatillisen työkalun että tavan katsoa omaa elämää uudesta näkökulmasta.
Oppimisen ydin löytyi ryhmästä
Kokonaisuutena pitkä opintotaival kuvattiin syväksi ja haastavaksi — hyvässä mielessä. Ryhmä oli monelle korvaamaton turvaverkko ja inspiraation lähde: “Tämä ryhmä on saanut minut jatkamaan”, Maija kertoi omista tuntemuksistaan ja muut yhtyvät tähän näkemykseen. Ryhmässä jaettiin henkilökohtaisia tarinoita opintojen kuluessa. Ristiriidoilta ei myöskään vältytty, kun ryhmän välille heräsi jännitteitä, mutta ne käsiteltiin ja niistä opittiin, osana logoterapeuttista näkemystä ja oppia. Keskustelut tunneilla eivät olleet vain akateemista läpikäyntiä: tentit kääntyivät usein keskusteluiksi, jotka auttoivat jäsentämään teorian käytännössä. Opettaja Pirjo sai myös paljon kiitoksia roolistaan — ”hänellä on kyky tehdä teoriasta elävää ja sovellettavaa arkeen ja ajankohtaisiin asioihin”, mainitsee Anna.
Moni nosti ryhmän keskustelut ja toisilta oppimisen kirkkaasti ylitse muiden, kun kysyttiin mikä oli antoisinta koko opiskeluprosessissa. Myös logoterapian ihmiskäsitys ja se “kolmikantainen” tapa katsoa ihmistä — kokonaisuutena, vastuullisena toimijana — jäi mieleen. Opit eivät rajoitu vastaanottotyöhön: usea kertoi käyttävänsä logoterapeuttista ajattelua vanhemmuudessa, työssä, viestinnässä ja johtamisessa. “Se muuttaa pysyvästi katsetta”, totesi Maija.
Opintojen oivallukset näkyvät arjessa konkreettisesti: kyky etsiä ydintä vaikeiden kohtaamisten keskeltä, rohkeus nostaa vaikeat asiat esiin työyhteisössä ja taito kantaa ihmistä rinnalla ilman, että ottaa koko vastuuta hänen puolestaan. Lääkärinä toimiva Maija kertoi, että ”logoterapeuttinen lähestymistapa on vahvistanut myös kliinistä kohtaamista — lääketieteellisen osaamisen lisäksi nyt on enemmän tilaa oppia ihmisestä”. Pia täydentääkin tähän, että ”logoterapian avulla muistaa löytää ihmisen kokoisen paikan”.
Kuten elämässä ylseisesti, myös opintoihin mahtui haasteita — erityisesti soveltava vaihe ja käytännön asiakkaiden löytäminen koettiin paikoin haastavimmaksi osa-alueeksi. Kirjoitustehtävät ja aikataulutus kuormittivat useampaakin, mutta kun piti mukana ajatuksen siitä, että kaiken ei aina tarvitse olla valmista tai täydellistä, oli näistäkin helpompi suoriutua. Myös ryhmän vaihtuvuus koulutuspolun eri vaiheissa aiheutti hetkellistä luottamuksen rakentamisen tarvetta. Kun opinnoissa jaetaan henkilökohtaisiakin asioita, on uuden ihmisen ryhmään tuleminen aina muutos, joka vaatii aikansa. Mutta näistä haasteista puhuttiin avoimesti: niiden kautta ryhmä on oppinut hyväksymään keskeneräisyyttä ja asettamaan realistisia tavoitteita.
Logoterapian opit hyötykäyttöön työelämässä
Suurin osa aikoo käyttää oppeja nykyisissä töissään — ihmisten kohtaamisen, johtamisen ja valmennuksen arjessa. Jotkut ottavat vastaan yksittäisiä asiakkaita terapiatyönä, toiset näkevät logoterapian ennemmin vahvistavana ajattelutapana ja työkaluna arjen kohtaamisiin. Monet mainitsivat myös haluavansa jakaa oppejaan eteenpäin: logoterapiaa voi soveltaa laajasti, ei vain terapeutin vastaanotolla.
Lopuksi pyysin heitä antamaan yhden lauseen ihmiselle, joka harkitsee hakeutumista. Vastaus nauratti ja lohdutti sekalaisesti, kun Vilppu ensimmäiseksi totesi: “Juokse!”. Mutta kovin pian perään tuli lempeämpi neuvo — älä pelkää muutosta, lähde avoimin mielin, varaa aikaa itsellesi ja tiedä, että tästä saa elämään levollisuutta ja toivon näkökulman. Maija tiivisti asian: “Tämä tuo tarkoitusta ja toivoa elämässä.” Toiset muistuttivat, että koulutus ei tee kenestäkään vain terapeuttia — se muuttaa tapaa olla maailmassa.
Jos tämä keskustelu herätti sinussa kiinnostuksen, tiedä että logoterapian opinnot näyttäytyvät monelle juuri tuolla tavalla: henkilökohtaisina, yhteisöllisinä ja käytännönläheisinä — eivät pelkästään ammatillisena lisänä, vaan tavana elää ja kohdata toisia.
Onnea valmistuneille Logoterapeutti LTI®:lle.
