Kaksi ja puoli tuntia erottaa Korppoon Galtbyn sataman ja Ahvenanmaan Kökarin toisistaan. Merimatka, joka siirtää maisemasta ja mielentilasta toiseen. Antaa aikaa asettua.
Kökarin satamasta avautuu toisenlainen tienoo. Kallioita, kapeita teitä, matalaa katajaa, lampaita. Turistikauden ulkopuolella Kökar on hiljainen ja avara. Majoituimme Antons Gästhemin huoneistoihin yhteisin aamupalaeväin, jotka Päivi Raikaslehto oli hoitanut. Matkaohjelmasta vastasi Lif ry.n hallituksen jäsen Vilppu Kiljunen ja yhdistys avusti 60€:lla jokaista osallistujaa, meitä oli matkassa 8 henkilöä.
Vilppu majoittui sisarensa taiteilija Satu Kiljusen kotona. Satu on asunut saarella 35 vuotta. Mekin saimme vierailla Sadun kotona ja ateljeessa. Vierailu oli kiinnostava ja ajatuksia herättävä Satun kertoessa tarinaansa ja taiteestaan.
Ennen vierailua Satun luona olimme jo käyneet Kökarin museossa, joka valaisi monipuolisesti saaren elämää. Päivä päättyi Brudhällin ravintolaan, joka on turistikauden ulkopuolella saaren ainoa ruokapaikka. Oli unen ja levon vuoro. Matka saarelle oli alkanut varhain.
Lauantain kohokohta oli vierailu Källskärin saarella. Tähän yhteen Kökarin suosituimmista nähtävyyksistä pääsee harvoin yksityisesti ja pienellä porukalla. Kova tuuli vähän maakrapuja hirvitti, mutta paikallisen veneenkuljettajan, Robertin, mielestä keli ei ollut kummoinenkaan. Skällskärin kannu ja muut saaren ominaispiirteet herättivät ihastusta. Paikalla oli niin luonnon kuin ihmisenkin kädenjälki nähtävissä.
Mitä muuta: mm. kirkko ja Fransiskuskappeli, pitsailta, hiljaisuus, yhteinen jakaminen ja ihmettely ja Teppo-koira pitämässä kaikille seuraa. Irtiotto arjesta. Jokainen koki reissun omalla tavallaan, mutta siitä olimme yhtä mieltä, että kannatti lähteä ja olla, joku ehkä palaa uudelleen.
