Valikko

Freudista logoterapiaan

Jukka Kokkisen logoterapian perusopintojen lopputyö

Terapia, psykoterapia, keskusteluterapia; torjunta, neuroosi, alitajunta, sisaruskateus, freudilaiset lipsahdukset, narsismi ovat käsitteitä jotka tunnetaan Sigmund Freudin vuoksi. Esimerkiksi juuri narsismi-sanasta tuli laajasti käytetty, kun Freud asetti sen psykoanalyysin sisään vuonna 1914 kirjoittamassaan kirjassa Johdatus narsismiin. Nämä käsitteet kertovat kuitenkin myös laajemmin psykoterapian, psykologian, keittiöpsykologian ja psykologismin tarinaa. Lopulta sama polku johtaa myös logoterapiaan.

Sanojen merkitys on usein toki kaukana Freudin alkuperäisesti käyttämistä tarkoituksista. Sanojen lipsuminen ”vääriin” merkityksiin tuskin kuitenkaan hämmästyttäisi Freudia. Koko teoria oli Freudin näkökulmasta jatkuvasti alttiina vesitykselle. Tästä hän oli hyvin tietoinen ja saattoi enteillä tulevaa todetessaan toistuvasti että vihollisten kanssa kyllä selviytyi, mutta ystävät häntä huolestuttivat. Vihamiehiä hänellä tosiaan olikin, mutta myös ystäviä.(ks. Gay, P. 1990.) Sigmund Freud piti kuitenkin tiukasti kiinni psykoanalyysista, sen kehittämisestä ja jalkauttamisesta.

Viktor Frankl puolestaan rakensi logoterapian Freudin työn tuloksia kunnioittaen. Freud ja sitten myös Frankl asettuivat terapia-sanan ympärille sellaisessa historiallisessa taitteessa, jossa psykiatria oli lääketieteessä tunnistettu nuori tieteenala. Hulluutta pidettiin enimmälti kroonisena aivosairautena. Psykologian ajateltiin olevan tiede psyykestä fyysisenä ja elimellisenä asiana. 1890-luvun lopussa ja vuosisadan vaihteen jälkeen alkoi olla tilausta psykoterapia-sanalle ja ei-fysiologisille hoitokeinoille. Psykoterapia tarkoitti tässä vaiheessa hypnoosia, spiritualismia tai moraalihoitoa, jonka tarkoitus oli palauttaa ja auttaa ihminen kurinalaiseen elämään. Moraalihoito tai moraaliterapia oli parhaimmillaan vuorovaikutuksellista ja mahdollisesti keskustelevaakin – mutta usein lähinnä töihin laittamista. (ks. Talvitie, V 2017; Juntunen, V. 2016.) Hulluuden moraaliset syyt olisi korjattavissa elämisen tapoja muuttamalla. Yhteiskuntakelpoisuus oli hyvä mittari ja parhaiten työ tekisi terveeksi.

Talvitie (2017) kuvaa psykoterapian historiasta kaksi jakolinjaa, joiden väliin Freud ja Frankl ehkä kumpikin itsensä asettaisivat. Historiallinen jakolinja on syntynyt siitä, että psykoterapia on medikalisoitu tehokkaasti. Terapia auttamismenetelmänä on kuitenkin vaikea mieltää vain psykiatrisen lääketieteen kautta. Elämänongelmien kanssa selviäminen on ikiaikainen tarve ja suuri osa psykoterapiasta mielletään itse asiassa vieläkin jonkin diagnoosin sijaan juuri elämään liittyvän asian hoidoksi. Silti psykoterapiaan pääsee käytännössä vain psykiatrisella diagnoosilla.

Tässä Freud lienee ajatellut hieman samaan tapaan kuin Frankl myöhemmin. Psykoanalyysi ja logoterapia ovat muutakin kuin psykiatriaa. Paljon muutakin kuin psykoterapiaa. Freudille se oli ihmisen olemisen normaalin psykologian dynamiikkaa. Franklille logoterapia esimerkiksi sitä, että ihmisellä on henkinen ulottuvuus ja tahto tarkoitukseen. Molemmat miehet työskentelivät paljon enemmän kuin lääketieteellisen erikoisalansa tehtävässä.

Jukka Kokkinen

logoterapia-opiskelija ja sairaanhoitaja

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on whatsapp
WhatsApp
Share on email
Email
Vieritä ylös