Tasavallan presidentti Stubbin uudenvuoden puheessa oli kolme pointtia, jotka herättivät miettimään, mikä olisi niihin logolisä, logoterapian ja -filosofian tuoma näkökulma arvoihin, henkiseen huoltovarmuuteen ja nuorten rohkaisuun.
Ensimmäinen pointti: ”Kaikki lähtee arvoista”.
Ainahan kaikki puheissa ja päätöksenteoissa lähtee arvoista, tälläkin hetkellä, mutta tekee mieli kysyä psykiatri Jari Sinkkosen mukana ”Meidän pitäisi katsoa tätä ympäröivää yhteiskuntaa, että mikä tässä on näin pahemman kerran perseellään.” (Hän pohti Helsingin Sanomien haastatelussa 23.11.2024 terapiayhteiskuntaa.) Arvot perustuvat minun ymmärrykseni mukaan ihmiskäsitykseen, vastauksiin sen tekemiin kysymyksiin, ja tätähän ei nyt tehdä edes siellä, missä päätöksiä tehdään. On vain fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen ihminen, ihan hyvä ja tosi ihmiskäsitys, mutta logoterapiaan perehtynyt Timo Myllykangas totesi jo vuosikymmeniä sitten, että siitä puuttuu ihminen. Eikä tuo vallalla oleva ihmiskäsitys taida edelleenkään riittää ihmisenä olemiseen tässä maailmassa etenkään tänä aikana, kun kaikki näyttää olevan ”pahemman kerran perseellään.” Missä ihmiskäsityksessä on ihminen, sen antaa logoterapia selväsanaisesti puhumalla henkisestä erillään psyykkisestä, lisäämällä fyysiseen ja psyykkis-sosiaaliseen henkisen, noeettisen, olemuspuolen.
Toinen pointti: Henkinen huoltovarmuus
Siis henkinen, vaikka kyse taitaa olla psyykkisestä ja sosiaalisesta huoltovarmuudesta. Stubbin mukaan sitä lisäävät kulttuuri, sivistys ja koulutus. Näin on, mutta mikä motivoi ihmistä kulttuurin, sivistyksen ja koulutuksen äärelle; mitä tarkoitusta varten kouluttautua, miten vaalia sivistystä ja millaisella kulttuurilla ihmisyyttään ravitsee. Uskon, että arvokas motiivi löytyy ihmisen tahdosta tarkoitukselliseen elämään, jota korostetaan logoterapian ihmiskäsityksessä. Logoterapia ihmiskäsityksen henkisessä, noeettisessa, olemuspuolessa on toivo perustuen siihen, että ihminen on vapaa ja vastuullinen, hän pystyy vaikuttamaan tekemällä elinpiirissään valintoja. Henkiseen sisältyy eettinen omatunto eli tieto hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä, tarkoituksellisesta ja tarkoituksenvastaisesta. Syvin ihmisenä elämisen motiivi on löytää ja täyttää elämänsä tarkoitus, tuli mitä tuli, meni mitä meni. Itsen transsendenssi, ihmisen korkein eettinen ominaisuus, panee katsomaan itsestä ulospäin, auttamaan ja olemaan joku jollekin. Ja vielä henkisessä olemuspuolessa on kyky itsestä etääntymiseen, kyky ottaa kantaa kaikkeen itsessään ja ympärillä olevaan ja sitten toimimaan vapaasti, vastuullisesti, tarkoituksellisuus edellä. Näitä kun lisättäisiin huotovarmuuteen, siitä tulisi uskoa tulevaisuuteen ja eläisimme toivossa, sortumatta ajan hengen patologiaan– väliaikaisuuteen, kollektiivisuuteen, fatalismiin ja fanatismiin.
Miten ihminen voi vaikuttaa? Alkajaisiksi heräämällä, vaikka muut vielä nukkuisivat, heräämällä miettimään, mistä tässä ihmisenä olemisessa on pohjimmiltaan kysymys. Herättyään on alettava katsella ympärilleen ja ryhtyä kaivamaan siitä missä seisoo. Kannattaa luottaa yhden ihmisen teon vaikutukseen, tähän luottamalla on parempi elää kuin turvattomuudessa ja pelossa. Tehdä hyvää, vaikka saa pahaa, jättää vastaamatta pahaan pahalla, panna hyvä kiertoon, pysäyttää paha ja koston kierre. Ei ole helppoa olla yksi maailman luojista, näinhän logoterapiassa ajatellaan ihmisen teoista, mutta onko jossain sanottu, että elämän pitää olla helppoa – ei ole. ”Haudot vain harhaa, mä sulle luvannut en ruusutarhaa” elähdytti vuosikymmeniä sitten Konnunsuon keskusvankilan legendaarista Suomen suurimman jalostussikalan hoitajaa Halmaria, hyvin uskovaista miestä.
Valkovenäläinen nobelisti Svetlana Aleksijevits kertoi sadun kirjassaan Neuvostoihmisen loppu: Metsässä kävelee lohikäärme. Karhu tulee vastaan: “Karhu”, sanoo lohikäärme, “minä syön kahdeksalta illallista. Tule silloin, minä syön sinut.” Kävelee eteenpäin. Paikalle juoksee kettu. “Kettu”, sanoo lohikäärme, “minä syön aamiaista seitsemältä aamulla. Tule silloin, niin minä syön sinut.” Kävelee eteenpäin. Siihen hyppii jänis. “Seis, jänis”, sanoo lohikäärme, “minä syön kahdelta päivällistä. Tule silloin, minä syön sinut.” “Minulla olisi kysymys”, sanoi jänis käpälää nostaen. “Anna tulla.” “Voiko jättää tulematta?” “Voi. Minä pyyhin sinut pois listasta.” Tervetuloa käpälännostajaisiin!
Kolmas pointti: Merkityksellisen elämän rohkaisu nuorille
Logolisä olisi tarkoitukselliseen elämään rohkaiseminen. Merkitykset voivat hävitä, mutta tarkoitukset eivät koskaan, ja ne voivat muuttua merkityksellisiksi, mutta ei välttämättä toisin päin merkityksellisistä tarkoituksellisiksi. Merkityksellisyys kun pohjaa paljolti tunnekokemuksiin ja haluihin, ympäriltä tulevaan maineeseen ja kunniaan, mikä on suuri vaara juuri tämän päivän minäminä -maailmassa erityisesti nuorille ja aikuislapsille. ( ”Miksi kunnioittaisin vanhusta, joka ei ole tehnyt jotain merkittävää”, erään nuoren tytön näkemys .) Tarkoitukset ovat joskus vähemmän mukavia eivätkä voisi vähempää kiinnostaa, mutta tarkoituksensa, paikkansa löytäneen ja täyttäneen elämä on vankalla pohjalla, näin uskon. On oma paikka, missä juuri minua tarvitaan, mitä elämä juuri minulta odottaa, vaikka mieli tekee kysyä koko ajan, mitä maailma minulle tarjoaa. Tarjoaahan se, mutta onko tarjonta hyväksi sekä itselle että muille,kannatteleeko se myös kriiseissä.
Leo Buscaglialla on valoisa ajatus: ” Syntyessään ihminen saa syntymäpäivälahjakseen maailman. Minua pelottaa se, että niin harvat vaivautuvat edes avaamaan paketin nauhoja! …Te olette erityinen yhdistelmä jotakin tarkoitusta varten – älkääkö antako kenenkään väittää muuta, vaikka teille sanottaisiin, että tarkoitus on illuusio. Älkää koskaan uskoko, ettei teillä ole mitään annettavaa. Maailma on uskomaton, keskeneräinen kuvakudos, ja vain te voitte täyttää sen pikkuruisen tilan, joka siitä kuuluu teille. ”
Logolisää, logoterapeuttista ja -filosofista näkökulmaa ei ole helppo herätellä eikä sitä noin vain saada vietyä sinne, missä sitä nyt(kin) kipeästi tarvitaan, mutta kannattaa yrittää, kaivaa siitä missä seisoo, vaikka ei voi olla varmaa toimiiko, mutta Jopet show -sanoin saapihan sitä kokkeilla.
Lauri Pykäläinen antoi muutama vuosi sitten kortin, jossa oli J.L. Runebergin lause: ”Minä taon ja taon, kunnes kuulen, että soi hyvältä.” Minusta tuo kortin ajatus sopii hyvin logoterapeuttisten näkemysten, logolisän esillä pitämiseen. Se on hidasta, mutta kun luottaa logoterapiaan, ehkä joskus ”soi hyvältä.”
Logolisä mielen kotivaraan
Myös Marttaliitto on alkanut puhua laajemmasta kotivarasta, mielen kotivarasta ja myös henkisestä kotivarasta, siis siinäkin sana henkinen. Se mitä tämä uusi kotivara Itä-Suomen kunnille on, jäi vielä kovin epäselväksi, mutta Marttaliitto voisi innostua logoterapeuttien näkemyksistä enemmän kuin kauempana pienenihmisen arjesta elävät. Martoille on ollut antoisaa puhua logoterapiaa, koska ikuisia viisauksiahan logoterapia sisältää, sanoittaa sitä, mitä jokainen ihminen sisimmässään tietämättään tietää: mitä on olla ihminen, miten elää ihmisiksi, miten olla maailmassa, miten tehdä maailmasta vähän parempi paikka tuleville sukupolville.
Esko Valtaoja sen sanoo:”Ihminen on onnistunut elämässään silloin, kun hän jättää jälkeensä paremman maailman kuin millaiseen hän itse syntyi. Ihmisen pitäisi ajatella elämäänsä niin, että hän voi ennen viimeistä henkäystään sanoa maailmalle: Kiitos maailma, ja maailma vastaa: Kiitos itsellesi.”