Johdannoksi filosofi Markku Lahtelan kirjasta Katso Ihmistä kaksi toteamusta…..Totta on, että me ihmiset olemme heikkoja ja sairaita ja riitaisia, mutta ellemme enempää olisi, me olisimme jo vuosi tuhansia sitten hävinneet maan kuorelta. (Steinbeck Eedenistä itään)…..Kirjat palauttavat parhaassa tapauksessa mieleemme sen minkä jo oikeastaan sisimmässämme tiedämme.
Palauttamiseen liittyen, ei logoterapia, enkä minä logoterapiasta puhuessani sinällään tuo tähän iltaan mitään sellaista, mitä emme jokainen jo tiedä. Parhaassa tapauksessa tässä illassa palautamme ja herättelemme ja nostamme yhdessä esiin sellaista, jonka sinä jo tiedät, jonka me jo tiedämme. Oivallus jo tietämästämme on ymmärtämisen ja ajattelun konkreettista yhteiseloa.
YMMÄRRYS LOGOKSESTA
Syntymälahjana meissä pyrkii esiin tuonpuoleisen ääni. Logoksen ääni, ihmiseksi kasvun ulottuvuus. Elämämme ainutkertaisuuden ja ainoalaatuisuuden ääni meissä ja meille. Ääni, joka ei ole irrallaan jonkun toisen tai toistemme logoksesta. Toinen toistemme kautta logosta voi kutsua myös esiin pyrkiväksi aidon omantunnon ääneksi, inhimillisyyden ääneksi ja rakkauden ääneksi itseä ja muita kohtaan
Logos tulee antiikin kreikkalaisesta filosofiasta, tarkoittaen sanaa, puhetta, tarkoitusta, ajattelua, suhdetta johonkin, oppia, sääntöä, lakia yms. Logos ympäröi meidät kaikella sellaisella josta rakentuu elämän edellytys ja järjestys.
Logoksen kattava kuvaus ja ymmärtäminen on mahdotonta. Logos on enemmän heti sillä hetkellä kun siitä jotakin ymmärrämme. Enemmän kuin autenttinen näkemys itsestämme, maailmasta, historiamme tai metafora kaikesta.
Logos on kuin tuulen vire ihollamme. Emme tiedä mistä se tulee ja minne se menee. Mahdollisuus logoksen ymmärtämiseksi meissä ja meille avautuu ajattelun kautta. Ajattelun avulla sanallistamme ajattelumme sanoiksi, sisäiseksi puheeksi itsellemme. Sisäisessä puheessa logokselle vapautuu tilaa ja mahdollisuuksia nousta esiin ajattelumme ulkopuolelta. Heräämme elämään ja tarkoitukseen uusin silmin, uusin näkemyksin ja ajatuksin. Elämämme saa yks kaks laajemman, monipuolisemman ja lohdullisemman sisällön eri tilanteissa.
LOGOS JA OLEMUSPUOLET
Tuonpuoleisen äänen (ihmiseksi kasvun ulottuvuus) lisäksi tarvitsemme tämänpuoleisen ääntä, reaalimaailman ääntä. Logoterapian oppirakennelman mukaan fyysisen ja psyykkissosiaalisen olemuspuolen ääntä. Yhdessä, erillisyytenä henkisen, fyysisen ja psyykkissosiaalisen olemuspuolien avulla on mahdollisuus muokata eri olemuspuolien keskinäistä vuorovaikutusta ja toimintaa. Käymme olemuspuolien keskinäistä elämänkoulua. Teemme löytämisen matkaa omaan ainutkertaisuuteemme. Esim. Kohta kaksi vuotta täyttävä pojan tytär on täynnä elämää ja liikettä. Aika ajoin tyttären innostus siirtyy moodiin, jossa poikani puuttuu tilanteeseen sanomalla lempeän rakkaudellisesti ja napakasti nimen
perästä, että nyt loppuu ”perseily”. Tytär siirtyy tekemään muuta, tai kipittää isän syliin kunnes lähtee taas touhuamaan. Kaikki kolme olemuspuolta ovat käytössä sekä isällä, että tyttärellä.
ELÄMÄ LOGOSTA HERÄTTÄMÄSSÄ
Elämä itse on tärkein herättelijämme tietämiseen. Tuntemuksia, tapahtumia, haaveita, tavoitteita, ilon ja riemun kokemuksia, turhautumista, kaipuuta jotakin kohti, surua itsestä, iloa toisista, surua toisista, iloa itsestä, pelkoa ja pettymyksiä Rokkia ja Romantiikkaa. Päättymätön alati päivästä päivään päivittyvä lista asioita ja tapahtumia.
Logoterapia ja logos eivät kategorisoi kohtaamiamme asioita hyviin ja huonoihin. Logoterapia ja logos eivät tarjoa helppoa elämää ja kaiken sujumista tuosta noin vain. Tarjottavana on elää elämää jatkuvina elämän meihin kohdistamina kysymyksinä. Kysymyksinä, joihin meidän on vastaavasti vastattava ajattelun avulla, omalla elämällä.
Jos ajattelumme ei kuule tai halua kuulla elämän meille tekemiä kysymyksiä, työnnämme tuonpuoleisen äänen meissä sivuraiteille. Olemme vailla kysymyksiin vastaamista tukevoittavaa logoksen ääntä, henkisen ulottuvuuden ääntä. Fyysinen ja psyykkissosiaalinen olemuspuolemme joutuvat ottamaan kantaakseen liian suuren ja niille sopimattoman ja niiden toimintaa vääristävän tavan kantaa kuormaa. (Sähkötermisesti havainnollistaen, yksi kolmesta vaiheesta puuttuu) Pelko ottaa eri tavoin tilaa ajattelussamme. Elämänpelko astuu elämäämme.
Väärin kuormittaminen kaventaa vapaata tahtoamme. Tunteemme ottavat vallan. Teemme valintoja, jotka kuormittavat ja kuormittavat. Emme näe selvästi, emmekä tiedä miten oikein tulisi elää. Kadotamme huomaamatta suunnan elämään ja tarkoitukseemme. Monista sinällään pienistäkin asioista voi syntyä kehä, jonka myötä teemme itsestämme ja toisistamme huonompia kuin olemme, pienempiä kuin olemme. Monista sinällään pienistäkin asioista voi syntyä kehä, joka sokaisee kyvyn nähdä maailma yhä laajenevina mahdollisuuksina, kutsuna johonkin uuteen. Jää käyttämättä potentiaali joka meissä haluaisi astua esiin vapauttamaan meitä lukittuneista ajatusmalleista, vääränlaisesta elämäntaseesta.
Meissä vaikuttava logos ei kuitenkaan jätä rauhaan, vaan tarjoaa alati mahdollisuutta tietämisemme muuttua ymmärrykseksi ja oivallukseksi meissä ja meille. Kohtaamiemme asioiden virta alkaa kulkea lävitsemme tukien ja johdattaen. Oivallamme miten ihmeellistä arvosiltaa elämä meille tarjoaa juuri siitä syystä, että jotakin tapahtui, jotakin tapahtuu, tai jotakin ei tapahdu.
LOGOS JA AJATTELU YHDESSÄ
Asioiden ja tapahtumien virratessa lävitsemme tahdonvapautemme löytää paikkansa, vapautemme ja vastuumme löytää aikansa ja paikkansa, löytyy suunta ainutkertaiseen tarkoitukseemme. Esim. Mieheltä murskautui jalkapöytä. Kaiken hoitamisen jälkeen lääkäri kysyi, miten pärjäät jalan kanssa. Mies vastasi, että juoksemaan ja maratonille on turha yrittää. Nyt on tehtävä niitä asioita, joita ei ole vielä tullut tehtyä ja tehtävä niitä asioita jotka juuri nyt avautuvat uusiksi mahdollisuuksiksi. Lääkäri oli ihmetellyt, että voiko noinkin ajatella.
KERTAUS LOGOKSEN JA AJATTELUN TÄHTITAIVAASTA
Ajattelussa eri ulottuvuudet yhdessä erillisyytenä toimiessaan synnyttävät meissä lohdullista näköalaa ja toiveikkuutta. Tuovat esiin tulevaisuuden tähtitaivaan mahdollisuuksineen suunnata kohti omaa paikkaa ja tehtävää elämässä. Esim. Palkkasin kesätöihin nuoren. Hän kysyi kesän lopulla, voisiko hänen kanssaan
solmia oppisopimuksen. Sopimus solmittiin. Hän valmistui nopeasti erinomaisin arvosanoin. Hän kertoi valmistumistilaisuudessa kyyneleitä vuodattaen, että kaikki tähänastiset opiskelut hän oli jättänyt kesken. Valmistuminen ammattiin oli hänen tähtitaivaskokemuksensa. Logos oli herätellyt häntä. Hän oli kuullut kutsun ja vastasi logoksen kutsuun.
Logos ja ajattelu eivät ole erillisiä toisistaan. Ilman logoksen ja ajattelun keskustelukumppanuutta, emme sisäistä, että olemme enemmän kuin heikkoja, sairaita ja riitaisia. Logoksen ja ajattelun kanssa olemme enemmän kuin pelkästään fyysisestä ja psyykkissosiaalisesta olemuspuolesta nouseva ajattelumme. Esim. Äitini muistotilaisuudessa tyttäreni kertoi kysyneensä isäni kuoleman jälkeen äidiltäni, miten hän selvisi puolison kuolemasta. Äitini oli tyttärelleni vastannut, että kun sinä tulet yhtä vanhaksi kuin minä, sitten sinä tiedät sen.
Asian julkitulo äitini muistotilaisuudessa loi meihin lohdullisen muiston äidistä. Uutta sisältöä ja ammennettavaa elämään ja muistoihin äidistä.
Logos herättää ajatteluamme, astumaan ajattelumme ulkopuolelle. Ajattelemaan omaa ajatteluamme. Kasvamaan itsemme näköiseksi. Otamme eri tilanteissa kantaa itseemme, niin fyysiseen kuin psyykkissosiaaliseen olemuspuoleemme. Näemme elämässä uusia muotoja ja värejä. Näemme avoimia ovia siellä, missä ovia ei aiemmin ollut.
Kiitos. Tämä ajattelun osuus oli tässä. Seuraavaksi Ranskalaisen filosofi Simone Weilin ajattelua ajattelemisesta