Me kaikki kaipaamme hyvinvointia elämäämme, sekä itsellemme että läheisillemme. Hyvinvointi on henkilökohtainen kokemus. Elämää saattaa rajoittaa fyysinen sairaus, ikääntymisen tuomat hidasteet tai psyykkiset elämänhallinnan kysymykset, ehkä vuorovaikutuksen tai ympäristön haasteet.
Kaikesta edellisistä huolimatta voimme kuitenkin voida henkisesti hyvin, laajentamalla omaa ihmiskäsitystä ja elämänfilosofiaamme fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta inhimilliseen suuntaan. Pyrkimällä pois näkemyksestä, että elämämme on tarkoituksetonta, jos se ei mene suunnitelmien mukaan. Henkinen hyvinvointi ei ole yhtä kuin psyykkinen hyvinvointi.
Tuula Kataisen sanoin, henkinen hyvinvointi on ”tietoisuutta elämän tarkoituksellisuudesta ja elämän tehtäväluonteesta sekä ihmisen ainutkertaisuudesta sen täyttämisessä, tietoisuutta ihmisen vapaudesta ja vastuusta itsestään, elämästään ja vaikutuspiiristään. Se on tietoisuutta muuttumisen mahdollisuudesta henkilökohtaisten valintojen kautta sekä eettisen omantunnon olemassaolosta.”
Henkinen hyvinvointi vahvistuu ja laajenee iän myötä. Kun ihminen löytää elämälleen tarkoituksen, hän selviää haastavastakin tilanteesta. Kun ihminen tietää mitä varten, hän kestää lähes mitä tahansa.
Lähimenneisyys on herättänyt suuria kysymyksiä elämän mielekkyydestä ja tarkoituksellisuudesta. Tehokas, kaikkivaltaisuuteen tottunut ihminen on ollut uuden edessä. Vähitellen on herännyt ymmärrys elämän lahjaluonteesta, emme voi vaatia siltä mitään.
Elämä on kysynyt, olemme vastanneet kukin tavallamme. Joku jää turhan pitkään vellomaan haasteisiin ja pahaan oloon, tarvitsee apua eteenpäin pääsemiseen. Monilla on kyky löytää tilanteesta hyvät puolet ja voimauttavat tekijät. Vanha kysymys, onko lasi puoliksi tyhjä vai täysi? Kenellä on vapaus ja vastuu valita näkökulma!?
Elämän muutostilanteissa katseen ja ajatuksen suunta on kääntynyt luontoon
On löytynyt uusi arvo, tarkoitus ja sisältö elämään. Hyvän olemisen tarkoitus on vahvasti löytynyt luonnosta. Ihmiset ovat joukolla löytäneet lähimetsän ja luontopolut, vanha totuus luonnon hyvää tekevistä vaikutuksista on eletty todeksi ajan kanssa. On palattu juurille, perusasioiden äärelle. Myös vastuun otto luonnosta on vahvistunut, tarve säilyttää sen monimuotoisuus jälkipolville.
Luonto on saanut pysyvän paikkansa tärkeänä arvona muiden tärkeiden arvojen rinnalla. Elämysarvoja nautimme aistimisena ja kokemisena, luovia arvoja toteutamme kaiken luonnossa mahdollistuvan tekemisen kautta ja asennearvoja voimme harjoitella vaikka silloin, kun kaikki ei mene suunnitellusti. Ja elämän tarkoitustahan toteutamme Franklin mukaan arvoja todeksi elämällä.
Meillä kaikilla on vapaus mennä luontoon ja suurimmalla osalla on siihen mahdollisuus. Tämä mielen ja kehon kuntosali on avoinna läpi vuorokauden ja vuoden. Luonnossa liikkuminen on keino löytää itselle hyvää oloa – jotta jaksan olla toinen toiselle, on minulla velvollisuus huolehtia myös itsestäni. Ja muista, riittää kun teet parhaasi oman kokoisellasi paikalla!
Metsämieli apuna luonnossa
Logoterapialla höystettyjen Metsämieli-harjoitteiden avulla luontoon meneminen on tietoista henkisen hyvinvoinnin etsimistä oman vapauden ja vastuun tiedostamisen kautta. Metsämieli-menetelmän tarkoituksena on mielentaitojen vahvistaminen luonnon terveys- ja hyvinvointi-vaikutuksia yhdistäen. Lempeä liikkuminen, hetkeen pysähtyminen ja luonnon aistiminen virittävät mielen taitojen harjoituksiin, kertoo menetelmän kehittäjä Sirpa Arvonen.
Yksin tai yhdessä tehtävät harjoitteet antavat helppoja välineitä omaan käyttöön ja oman hyvinvoinnin pysyvään vahvistamiseen. Luonnon aikaansaamat hyvinvointivaikutukset eivät ole tahdonalaisia. Vaikutus on myönteinen, vaikka voimat ja vastaanottokyky olisivat vähissä. Jo mielikuvamatka ja kuvien katselu saavat aikaan samansuuntaisia hyvinvointia lisääviä vaikutuksia.
Luonto on monelle hiljentymisen hetki, paikka rauhoittua, pohtia, etääntyä itsestä, päästä koskettamaan tiedostamatonta. Luontoon on helppo unohtua ja unohtaa samalla itsensä.
Harjoitteiden avulla luonnossa on helppo suuntautua itsestä ulospäin, jolloin itsen tarkkailu vähenee, sekä myös tarkastella itseä ja omaa toimintaa kauempaa. Nähdäkseen kauas, on nähtävä ensin myös lähelle.
Erilaisten näkökulmien avulla oivallamme, mitä kaikkea muuta on mahdollista valita. Tämä johtaa parhaimmillaan asennoitumisen muutokseen – kaikki on mahdollista ja vaikutamme itse päätöksillämme. Hiljaisuudessa kirkastuu mahdollisuus haitallisten elämänasenteiden kumoamiseen ja ymmärrys omasta vapaudesta ja vastuusta myötäluoda elämäänsä vahvistuu.
Luonto tarjoaa tilan käydä läpi elettyä – armollisuus ja anteeksi antaminen itselle ja toisille, luopuminen, oman kokoisen paikan löytäminen – sekä myös miettiä tulevaisuuden mahdollisuuksia, tarkoituksia ja tehtäviä. Ajan, rauhoittumisen ja hyvän olon myötä luonnosta löytyvät myös ilo ja huumori.
Eettinen omatunto ohjaa meitä vastuun ottoon itsestä ja luonnosta. Olemme maailman uhanalaisimpia lajeja joka ikinen, ainutkertaisia yksilöitä – meidän jokaisen tulee muistaa oma arvomme ja vaalia sitä. Samoin luonnon kohdalla.
On tärkeää muistaa, että se kasvaa, mitä ajattelemme, puhumme ja teemme!
Päivi Raikaslehto
Logoterapeutti ja metsämieliohjaaja