SIMONE WEIL JA LOGOTERAPIA
AJATTELUN SIVUPOLKU
Wikipedian mukaan ajattelu on informaation mentaalista esitystä ja käsittelyä sekä näiden vuorovaikutusta. Ajattelun kautta haemme ajatteluumme ymmärrystä, kun ajattelemme, mitä ajattelemme, miten ajattelemme ja ajattelemmeko todella.
Käyn läpi 1900-luvun alussa eläneen ranskalaisen filosofi Simone Weilin ajatuksia ajattelusta. Simone Weilin ajattelun rinnalla kulkee logoterapian oppirakennelma herättämään ja elävöittämään ajattelua.
Simone Weil ja logoterapia uppoutuvat ajattelun syvyyksiin. On väliä mitä ja miten ajattelemme. Ajattelu voi ylittää tekemiämme ajattelun rajoja sekä mahdollistaa mahdollisuuksia. Ajattelu herää täydellä potentiaalilla, kun ajattelemme ajatteluamme. Logoterapiassa puhutaan meissä olevan henkisen olemuspuolen heräämisestä, joka herättää meidät ajattelemaan.
Käytän Simone Weilistä etunimeä Simone. Simonena hän tulee suorasukaisesti lähelle. Simonen suorasukaisuus ei ole kylmää suorasukaisuutta, vaan aitoa, puhuttelevaa, lämpöä huokuvaa suorasukaisuutta.
Myös logoterapian sanoma on aitoa, suorasukaista ja lämmintä. Yksinkertaisia asioita yksinkertaisille ihmisille. Logoterapiassa yksinkertaisuuteen on kätkettynä ääretön paradoksi. Yhden pienen asian avautumisen myötä vaikutus onkin musertavan suuri. Maailma voi toimia vain yksinkertaisuuden ymmärtämisen kautta.
Tarttuminen yhteen pieneen hetkeen antaa mahdollisuuksille alun, jolla on voimaa muuttaa tulevaisuutta ja menneisyyttä käsi kädessä. Pieniä asioita ruokkimalla syntyy suuria asioita.
Simone jättää lukijalle tilaa ajatella itse, ilman että tuntee joutuvansa harhateille. Hän ei kaivannut papukaijoja toistamaan ajatteluaan. Tarkoitus oli saada esille jotakin, jolla on annettavaa ajattelijalle itselleen ja muille. Löytämistä, joka ei pysähdy ja jämähdä paikoilleen.
Logoterapian ydin ei myöskään rakennu papukaijamaisesta toistelusta, jossa ajattelijalta otetaan ajattelun vapaus ja vastuu pois. Logoterapian ydin on kaikelta osin terävää ja herättelevää puhetta, jossa on ajatteluun suuntaava tulevaisuuden ja elämän idea. Idea sille, miten pienenä tai suurena näet itsesi ja maailman, oman ainutkertaisuutesi.
AJATTELUN JA LOGOTERAPIAN TOTUUS
Jos olisi valittava vain yksi asia, minkä soisin jäävän mieleen tästä eteenpäin, se olisi juuri ainutkertaisuus. Ei ole toista sinua ja minua. Kun synnyimme, olimme sitten toivottuja tai ei toivottuja, mitä muuta tahansa, kukaan toinen ei voi ottaa sinulta ja minulta pois tuota yhtä. Jokainen syntymä on totuus, jolla on rajaton arvo, korvaamaton ihmisarvo.
Korvaamaton ihmisarvo on sitä, että kukaan ei synny vahingossa, vaillinaisena, turhana. Jokainen syntyy tehtävä ja tarkoitus mukanaan. Se, että olet syntynyt tehtävä mukanasi aikaan ja paikkaan, on järisyttävän suurta. Niin suurta, että emme voi kertarysäyksellä sitä mitenkään ymmärtää. Suuruus paljastuu pikkuhiljaa, kun ajattelemme, näemme ja elämme todeksi sitä, että olemme ainutkertaisia ja korvaamattomia. Koko maailmankaikkeus ja sen tarkoitus on ainoastaan sinusta kiinni. Kaikki siinä tukeutuu sinuun. Juuri sinuun yhtenä tässä ja nyt.
Kun heräät uuteen aamun, aloita päivä sanomalla itsellesi, minun syntymäni tarkoittaa sitä, että joku on jo tarvinnut ja odottanut minua. Sano itsellesi, että tänäänkin joku tarvitsee minua. Ja kun päivä päättyy, sano itsellesi, että joku tarvitsee minua myös huomenna.
Tulet huomaamaan, miten koko maailma ympärilläsi muuttuu. Sinun ei tarvitse lähteä etsimään tehtävää ja tarkoitusta. Elämä ojentaa ne sinulle. Olet paradoksaalisesti löytänyt itsesi, tarkoituksesi ja ainutkertaisuutesi.
AJATTELUN ALKUSOITTO
Simone kantoi omana aikanaan huolta yhteiskunnan tilasta. Ihmiskunnan ehtymätön typeryys masensi häntä. Mikä pohjavirta eurooppalaisessa perinteessä on niin tuhoisa, että se nostaa tiedosta, uskosta ja moraalista huolimatta päänsä aina silloin tuottaakseen täydellisen älyllisen ja moraalisen konkurssin? Tästä huolimatta hän oli varma, että niiden kesken, jotka jakavat etsimisen, on olemassa yhteys, jolla on pitkällä aikavälillä merkitystä.
Logoterapiassa uskotaan etsimiseen ja muutoksen mahdollisuuteen ihmiskunnan ehtymättömästä typeryydestä huolimatta. muutos tapahtuu suuntautumalla arvoihin. Elämysarvoihin, luoviin ja asennearvoihin. Siksi logoterapia voi olla yksi yhteys etsijöiden välillä. Ei pelkästään merkityksenä itselle vaan tarkoituksena, joka täyttää sen aukon, jonka vain sinä voit täyttää.
Aukon täyttämisestä syntyy näkymätön yhteys, ja toissijaiset sanat menettävät merkityksensä. Syntyy tietämistä, elämän ytimen ajattelua. Esim. kun kävelet, et ajattele kävelemistä. Tiedät, miten kävellään. Et kiinnitä itse kävelyyn huomiota. Ajattelusi keskittyy siihen, minne kävelet. Ja jos tiedät, minne kävelet, et ajattele enää sitäkään. mitä sitten teetkin, se on muuttunut ajatteluksi. Tulet tietämään oikean ja väärän sitä ajattelemattakin.
Logoterapian ydin on muutoksen, ajattelun ja tietämisen mahdollisuuksissa. Se tarkoittaa ajattelun paikan vaihtumista ajattelussamme. Vaihtumisessa näköala siirtyy itsestä ja omien tarpeiden täyttämisestä laajenevaan vastuun ottamiseen ja tarkoituksen oivaltamisen toteuttamiseen elämässä. Jos mukaasi tarttuu yksikin uusi asia tästä päivästä, koski se luovia, elämys- tai asennearvoja, asian vaikutus laajenee ja ulottuu kauemmas kuin sillä hetkellä tiedämme ja ymmärrämme.
Sisäistettyjen arvojen avautumisen kautta on mahdollisuus irrottautua jostakin, kenties itse itselle asettamista ajattelun ja toiminnan rajoista. Emme enää jää paikallemme, tuleen makaamaan (Tuntemattoman sotilaan kohtauksesta). Ymmärrys paikastamme ja elämän tarjoamista mahdollisuuksista työntää meidät liikkeelle huomaamattamme. Näemme terävämmin kauemmaksi ja kun näemme kauemmas, näemme terävämmin myös lähelle. Me näemme, emmekä kulje hapuillen ja harhaillen, olemme tiellä, emmekä tien ulkopuolella.
AJATTELENKO VAI KUVITTELENKO
Simone oli tehnyt varhain huomion, että ajattelijat toimivat kuin kirjailijat; he seuraavat kerrottavaansa. Tämä vie heidät mukanaan niin, että ajattelu korvautuu kuvittelulla. He alkavat kuvailla asioita, jotka eivät kuulu ajattelun alla olevaan teemaan.
Kirjoittaessani logoterapiasta olen ottanut tavakseni tarkistaa vaimolta kirjoittamisen edetessä, onko hänellä tarkentavia ajatuksia tekstin suhteen. Ajattelenko vai kuvittelenko. Tarkennus on ollut aiheellista. Tekstin tarkistamiseen liitän logoterapian termin logos.
Sana tarkoittaa logoterapiassa montaa eri asiaa, mutta ne kaikki kietoutuvat lopulta kiinni toisiinsa (logoterapiassa logos tarkoittaa henkisestä ulottuvuudesta tulevaa tuonpuoleisen ääntä meille ja meissä). Tässä kohtaa tarkoitan logoksella oppia, mutta sääntö tai järjen ääni käyvät myös hyvin.
Eli logos minussa ohjaa tarkistuttamaan teksti ajattelussa tapahtuneen oppimisen kautta. Oppiminen ajattelun kautta ohjaa kirjoittamista säännön noudattamisen kautta ja ohjaa lopputulosta järjen äänen kautta. Elän logoksesta ja logokselle. Olemme työpari ykseydessä. Toinen toisissamme.
Kuvittelulla on ajattelussa kyllä paikkansa silloin, kun kuvittelua valvoo logokseen liittyvä järjen ääni. Järjen äänen kuulemisen tuloksena voi olla jotain sellaista, jolla on mittaamattoman suuri arvo. Mieleen tulee monien keksintöjen, toimintojen ja toimintatapojen historia, joihin liittyy totuttujen ajattelutapojen muuttaminen eli ns. kopernikaaninen käännös.
Esim. vihassa ja vihastumisessa on läsnä kuvittelua. Silloin tarvitaan erityisesti logosta, eli meissä olevaa lain ääntä nousemaan esiin. Eli logos tarkoittaa myös lakia. Oikeudenkäynnissä on kysymys lain etsimisestä. Siitä mikä on totta. Silloin logos kytkeytyy totuuteen, oppiin totuudesta.
AJATTELUN AVAUTUMINEN
Simonen mukaan ajattelemisessa on tärkeää pysyä siinä kysymyksessä, joka on pannut alulle ajatuskulun, palata yhä uudelleen alkuperäiseen kysymykseen ja antaa ajattelulle mahdollisuuden nousta esiin uusilla ja yllättävillä tavoilla. Tarvitaan palauttavaa ajattelua. Toistuvaa ajattelun ajattelua.
Logoterapiaan sovitettuna palauttava ajattelu liittyy elämän meille tekemiin jatkuviin kysymyksiin ja meidän jatkuviin elämän tekemiin kysymyksiin vastaamiseen vapaasti ja vastuullisesti.
Jos me kysymme elämältä, jäämme vaille vastausta, eikä meillä ole silloin vapautta eikä vastuuta. Olemme ottaneet sen pois itseltämme. Olemme tuuliajolla ilman suuntaa ja ilman majakan valoa. Elämä ei kuitenkaan hylkää meitä, vaan tavoittelee huomiotamme eri tavoin. Olemmehan korvaamattomia.
Kääntämällä asetelman niin, että kun elämä kysyy kysymykset, ja me annamme vastaukset, palauttavan ajattelun idea avautuu. Silloin mukana seuraa myös vapaus ja vastuu.
Palauttavassa ajattelussa suuntaudumme itsestä ulospäin, avaamme vuorovaikutuksen elämän kanssa, jolloin meihin tulee myös jotain ulkoapäin. Olemme silloin vuorovaikutuksessa toisiimme ja ruokimme toinen toisiamme. Esim. kun tarkistutan tekstiä vaimolla, hän oppii, kun hän lukee tekstin ja minä opin, kun hän palauttaa minut ajattelemaan ja korjaamaan kirjoittamaani.
Kerron esimerkin palauttavasta ajattelusta työelämässä. Työntekijä kritisoi työnohjauksessa esimiestä ja organisaation toimintaa. Työnohjauksen edetessä hän yllättäen kertoi, että nyt hän ymmärtää, että hän itse on ongelma. Näin todeten työntekijä suuntautui itsestä ulospäin, näkemään oman sisäänpäin kääntyneen ajattelunsa, jossa muut ovat syyllisiä hänen ongelmiinsa.
Työntekijä oli löytänyt palauttavan ajattelun. Alkuperäinen kysymys sai ratkaisun ja syntyi tila uusiin elämän tekemiin kysymyksiin ja ymmärrys vastata itsestä ulospäin. Logoksen eri puolet saivat tilaa hänessä ja hänelle.
AJATTELU JA VASTUU
Simonelle ajattelu ei ollut henkilökohtainen kyky, jota ihmisellä on lupa käyttää mihin tahansa ja miten tahansa. Ajattelun vapaus ei automaattisesti tarkoita vapautta valita mistä tahansa päähänpälkähdyksestä kuhunkin tilanteeseen sopivin. Emme välttämättä tule ajatelleeksi, että pälkähdykset ovat peräisin kuullusta, luetusta tai omaksutusta. Silloin ei ole ajatellut niitä itse.
On hyvä tehdä ajattelun avulla tarkastus, onko meillä ko. tilanteissa käytössä logos (järjen ääni, oppi totuudesta, sääntö).
Ajattelun valvomatta jättäminen jättää mielen vaeltamaan, luottamaan satunnaisiin assosiaatioihin ja kuljeksimaan mielleyhtymien keskellä vailla oppia, sääntöä, suuntaa ja perustaa. Ajattelumme työntyy sivuraiteelle, kun se olisi valvottuna tarjolla nousemaan esiin terävöittämään ajattelumme ja toimintamme. Toisin sanoen laajentamaan ajatteluamme maailmasta ja itsestä.
AJATTELU JA KURINALAISUUS
Ajattelu vaatii kurinalaisuutta. Kurinalaisuus on vaikeinta ihmiselle, jonka kehityshistoriaan kuuluu valppaus ja nopea reagointi erilaisiin ärsykkeisiin. Olemme nopeammin nokkelia kuin viisaita, rauhallisia ja pohtivia. Nopeasti tapahtuu paljon, mutta samalla kadotamme sellaista, joka pyytää puheenvuoroa ajattelussamme ja elämässämme. Silloin logos on jäänyt taka-alalle. Teemme virhehavaintoja ja tulkintoja itsestä ja toisista. Kutistamme logosta itsestä ja muista.
AJATTELUN ASKEESI
Simone puhuu askeesista ajattelun tukena. Hänen mukaansa tarvitsemme askeesia ajattelussa, emme muualla. Askeesi tarkoittaa tilannetta, jossa harjoittaa jotakin eikä ajattele mitään muuta. Ajattelemisessa keskittyminen on tärkeää. Mutta on eri asia, keskittyykö ajattelemaan vaiko johonkin muuhun. Keskittyminen ei ole lihasten käyttämistä. Askeesin harjoittaminen ajattelussa ei ole helppoa, se vaatii jatkuvaa harjoittelua.
Ajattelen, että logoterapiaan sovitettuna askeesi tarkoittaa suuntautumista itsestä ulospäin, eli kopernikaanisen asenteen omaksumista ja opettelemista.
Vanhemmalla pojallani on aimo annos suorasukaista Simonea. Peruutin illan pimetessä peräkärryn hänen pihaansa vinottain ja osin kasvillisuuden päälle. Poikani kysyi, aionko jättää sen noin. Kysyin, että eikö näin ole hyvä. Hän vastasi, että jos tuo on hyvä, niin peruuta sitten saman tien tuonne metsään. Väitin vastaan, että tätä ei voi rinnastaa metsään peruuttamiseen. Poikani sanoi, että asia on sama. Pojaltani löytyi kaikki kolme arvoluokkaa yhteen kiinnittyneinä.
Jäin ajattelemaan keskustelua tarkemmin. Poikani olikin oikeassa. Peruuttaessani en noudattanut ajattelun askeesia. En ajatellut muita ja keskityin itseeni, oli olevinaan kiire, olin väsynyt, laiskuus voitti ym., eli loputon polku selityksiä. Minulta puuttui arvot.
Peruuttamisesta alkanut ajattelu johti kopernikaanisen käännökseen välttämättömyyteen ja uuden löytämiseen. Nyt peruutan asianmukaisesti. Nyt minulla on arvot. Tilanne ja poikani laittoivat ajattelemaan ajatteluni ajattelua.
AJATTELUN ARVOKKUUS
Simonen mukaan uuden löytäminen ei tarvitse aina tarkoittaa vanhan työntämistä syrjään. Arvokasta ajattelun tulosta voi olla myös se, että ei ole jäänyt ajattelun ansaan, josta kaikki jo tietävät ja josta kaikki haluavat sanoa omat käsityksensä.
Logoterapiassa fyysisen, psyykkissosiaalisen ja henkisen olemuspuolen kautta rakentuu ajattelumme ja ykseytemme. Ainutkertaisuutemme ohjaa näkemään tarkoituksemme ja näkemään myös jonkun toisen ykseyden, hänen ainutkertaisuutensa ja sen, että hänelläkin on tarkoitus. Muusikko, lauluntekijä Jaakko Löytty sanoittaa ainutkertaisuuden syvyyden ja tarkoituksen: ”Olkaamme samaa puolta, veli veljelle ja kulkekaamme yli rajojen. Olkaamme yhtä, luottakaamme jne.”.
AIKAKAUDET JA AJATTELU
Simonen mukaan jokainen aikakausi tuo mukanaan ajatteluun ja elämään keskinkertaisuuden latauksen. Keskinkertaisuuden lataus pyrkii määrittelemään oikean ja tärkeän ajattelun ja sen, miten nyt tulee ajatella. Uutta ei synny helposti kaatamalla uutta ajattelua vanhaan leiliin.
Logoterapiassa keskinkertaisuuden latausta torjutaan ihmiskäsityksen kautta ja avulla. Ihmiskäsityksen kirkastaminen avaa uusia ovia, haastaa maailmaa, millä tavoin maailma on, kenelle se on ja mitä se on kenellekin. Kysymys on ihmiseksi tulemisesta, siitä mikä meitä muuttaa.
Aikakaudessamme kuohuu monin tavoin. Elämme tasapainolaudalla tietämättä mitä tapahtuu seuraavaksi. Tarvitsemme jotain uutta. Ajattelun herääminen voikin muuttaa kaiken. Kuohunnan keskelle ilmaantuu meitä ja maailmaa muuttavia avoimia ovia. Jokainen hetki elämässä on ovi, joka odottaa avaamista ja josta voi astua sisään ajattelemaan ja toimimaan sillä paikalla missä kulloinkin on.
Maailma ei muutu sellaiseksi, kuin sen haluaisimme muuttuvan. Tarvitsemme tahtoa tehdä pieniä askeleita ja pieniä tekoja. Pienissä teoissa on maailmaa muuttava voima ilman että edes huomaamme sitä. Pieni askel ihmiselle, mutta suuri askel ihmiskunnalle, sanoi kuussa kävellyt Neil Armstrong. Logoterapian Ihmiskäsitys ei ole haluamista, se on tahtomista, joka saa meidät liikkeelle jotakin varten.
AJATTELUN HAASTEITA
Simonen opettaja Emile Chartier on todennut, että ihminen ajattelee, kun hän on yksin ja hiljaa. Heti kun ihmiset alkavat ajatella keskenään, syntyy vain keskinkertaisuutta. Jos ihminen ei ole ajatellut ensin yksin ja hiljaa, hänellä ei ole dialogissakaan tarjottavana muuta kuin keskinkertaisia ajatuksia. Pääseminen yhteisymmärrykseen nousee keskiöön ja voittaa pyrkimyksen totuuteen, ja pyrkimys saada hyväksyntää voittaa rehellisyyden.
Simonelle keskinkertaisen ajattelun valta on niin suuri, että myös rehelliset ja rohkeat haksahtavat ja menevät mukaan ajanmukaiseen keskusteluun, joka on kaukana tärkeästä. Logoterapiassa elämä on täynnä henkilökohtaisia jatkuvia kysymyksiä. Kysymyksiin vastaaminen vapaasti ja vastuullisesti tarjoaa tilan, rohkeuden ja paikan nousta keskinkertaisuuden yläpuolelle.
AJATTELUN KRIITTISYYS
Ajattelun askeettisuus tarkoittaa Simonelle lahjomatonta kritiikkiä ja kriittisyyttä kaikkea sellaista kohtaan, mikä on ilmassa, mistä monet ovat samaa mieltä, mitä pidetään ilmeisenä ja mitä vastaan on vaikea ajatella. Kriittisyys panee meidät koettelemaan uskomuksiamme, myös niitä, joista kaikki ovat samaa mieltä. Weilin omana aikana miljoonat ihmiset olivat johdettavissa totalitaariseen sokeuteen, jossa kukaan ei enää ajatellut.
Ei ole mitään syytä olettaa, että tilanne olisi nyt toisin, vaikka sokeus koskisi muita asioita.
Logoterapian jokaiseen käsitteeseen on koodattuna kriittisyys, varoitusjärjestelmä henkisen olemuspuolemme kautta. Käsitteet tarjoavat kanavan nähdä elämä arvokkaana, pitämällä esillä elämän puolella elämisen vaihtoehtoa. Tuli mitä tuli, meni mitä meni, ainutkertaisena joka hetki. Ikävienkin asioiden takaa pilkistää valo ja toivo. Katso vielä tämä päivä. Elämä kantaa sittenkin. Toivottomuus on mahdollista vain siksi, että sen takaa pyrkii esiin toivo.
KRIITTISYYTEEN KASVATTAMINEN
Simonen mukaan joukon voima on aina niin suuri, ettei ihmistaimi itsestään päädy kriittiseksi. Julkinen mielipide ja vallassaolijat pyrkivät eri tavoin ottamaan kasvatuksen ja koulutuksen omien tavoitteidensa välineiksi. Simone näki, että kaikilla taiteen lajeilla on erityisen suuri kasvatuksellinen voima, koska taiteen lajit eivät siirrä uskomuksia, vaan haastavat tarkastelemisen tapaa; ne ovat kokeellisen ajattelemisen haastamista.
Logos meissä haastaa joka käänteessä tarkkaamaan ajattelumme suuntaa ja tapaa. Elämä menneisyydessä, nyt ja tulevaisuudessa. Logos ei pidä haasteettomasta elämästä. Logos meissä tarjoaa mahdollisuutta mennä läpi menneen kohti tulevaisuutta, joka jo on.
Maailma käy yhä mutkikkaammaksi, kun kaikenlaista tietoa ja ärsykkeitä tunkeutuu esiin. Meidän vaikeampi on tunnistaa arvokkaita asioita ja nostaa niitä näkyviin. Kaiken suhteellistaminen työntää arvot romukoppaan, skeptisyys ei johda mihinkään ja arvonkieltäminen tekee ajattelun tarpeettomaksi.
Logoterapiassa olemme vastuussa valinnoistamme. Valinnoista, joita teemme, ilmenee ihmiselämän aateluus. Logoterapian ihmiskäsitys ja arvot sisältävät kaikkineen ihmiselämän aateluuden ainesosat.
Elämä on kilvoittelua, jossa kukaan ei tule valmiiksi. Mutta olemmekohan koskaan vielä todella alkaneet kilvoittelemaan. Ei kukaan kilvoittele, ellei ole joskus alkanut kilvoitella. Ellei aloita kilvoittelua pienistä asioista, ei ole kilvoittelijaksi suurimmissakaan.
YHTEENVETO
Kun ajattelen logoterapian oppirakennetta, näen jokaisessa hetkessä tarjolla olevan logoksen kokoisen aukon. Menneisyys on logoksen työkalu arvojen, vapauden ja vastuun löytämiseen elämässä. Puhutaan menneisyyden vilja-aitasta. Ilman menneisyyttä ei voi rakentaa tulevaisuutta.
Tulevaisuuden ja toivon tähden logos ei jätä työtään meissä, vaan työntää kaikin tavoin kohti tarkoitusta. Ei sattumanvaraisesti, vaan kaikella on aikansa ja paikkansa. Mikään meissä ei ole erillistä eikä irrallaan logoksesta. Ei irrallaan menneisyydestä eikä tulevaisuudesta.
Simone Weil ja me kaikki rakennamme elämän siltaa ainutkertaisuudessamme, ja sen kautta.
Ajattelun syvin olemus, kaiken ydin, on logoksessa, logoksen omakohtaisessa ymmärtämisessä ja omaksumisessa. Kilvoittelun asenteen omaksuminen näkyy viisaana ja nöyränä sydämenä. Tavoitamme henkisen olemuspuolemme herättämänä tietoja ja taitoja, jotka ovat jo olemassa meissä, otettavissa käyttöön. Aika on rajallinen, ykseytemme on ääretön. Ajan rajallisuudessa, ja sen yli, on mahdollisuus viisauden ja nöyryyden korkeuteen kasvamiseen. Kiitos. Se on siinä, alku jollekin joka jo odottaa.
Ari Salminen
logoterapeutti LTI/ LIF/ työnohjaaja Story
LÄHTEET
Frankl Viktor, Ihmisyyden Rajalla, Otava 1978
Varto Juha, Mitä Simone Weil on minulle opettanut, Gummerus Kirjapaino Oy 2005
Logos Tuonpuoleisen ääni, I foni tou epekeina
Simojoki Martti, Päivän sana, K.J. Gummerus Jyväskylä 1981
Lahtela Markku, Katso ihmistä, K.J. Gummerus Jyväskylä 1972
Löytty Jaakko, Laulu yhteisestä leivästä, albumi 1984
Nouwen J. M. Henri, Toivo, Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä 1991
Sarlin K. K, Eräs meidän ajan profeetta, Painokaari Oy Helsinki 1989
Torkki Juhana, SENECA elämän lyhyydestä, Otava Keuruu 2024