Valikko

Logoterapeuttinen ihmiskäsitys maailman kriisien keskellä

Olin juuri lukenut oppikirjana Viktor Franklin kirjan Ihmisyyden rajalla, kun maailman poliittinen tilanne teki täyskäännöksen. Kriisi Ukrainassa kärjistyi sodaksi. Vaikka keskitysleirin olosuhteita ei voi millään tasolla verrata nykypäivään niin ihmisten selviytymisen kannalta asioiden välille voi kuitenkin vetää yhtäläisyysviivoja.

Toisen opintojakson aiheena meillä oli logoterapeuttinen ihmiskäsitys. Ihminen koostuu psyykkisestä, fyysisestä sekä henkisestä olemuksesta, niiden muodostamasta kokonaisuudesta. Henkinen olemus on meillä jo syntymästä lähtien, mutta sen osuus, vaikutusmahdollisuus, laajenee iän myötä. Kun ihminen löytää elämälleen tarkoituksen, hän selviää haastavastakin tilanteesta.

Näkökulmia tässäkin käsillä olevassa kriisissä ihmiskäsitykselle on monia, riippuen siitä kuka on kohteena: sodan uhrit Ukrainassa, sotilaat (sekä venäläiset että ukrainalaiset), valtionjohto (molemmin puolin), sotaan millään tavalla liittymättömät Venäjän tavalliset kansalaiset vai lähivaltioiden ihmiset. Jokaisella näistä tahoista on oma fyysinen, psyykkinen sekä henkinen ulottuvuutensa. Jokainen taho voi sortua ihmistä ja elämää aliarvostavaan, arvon pois ottavaan, pelkoa lisäävään tai voimia ja elämänhalua ja -iloa syövään negatiiviseen perusajattelutapaan. Tai sitten jokainen taho näistä voi valita toisin ja hyväksyä ne olosuhteet, joissa elämä on muuttuneenakin elettävä. Voi antaa arvoa ihmisen ainutkertaiselle olemassaololle ja sen arvolle ja tuoda apua muille ihmisille. Frankl itse selviytyi keskitysleireiltä sen vakaumuksen varassa, että hänenkin elämällään on edelleen tarkoitus. Yhtä lailla meidän jokaisen elämällä on tarkoitus, joka auttaa meitä selviytymään vaikeistakin tilanteista.

Ilokseni voin huomata, että tämä kriisi on herättänyt ihmisissä halun ja tarpeen auttaa. Logoterapeuttisesti voitaisiin puhua itsen transsendenssistä: ihminen suuntaa huomionsa itsensä ulkopuolelle jotakin arvokasta kohti: toista ihmistä, arvoja ja niiden puolustamista kohti.

Pitkä matka meillä on vielä korjata tämän yhä käynnissä olevan sodan arvet. Mutta ihmiseksi kasvaminen ja elämänkulku riippuvat siitä, millaisia vastauksia antaa elämän eväille ja elämän tekemiin kysymyksiin. Vaikeistakin lähtökohdista voi rakentaa tarkoituksellisen elämän.

Entä auttaako logoterapia sitten minua käsittelemään niitä asioita, joita maailmassa tapahtuu? Varmasti se antaa yhden uuden perspektiivin ymmärrykselle. Voin kuvitella, että tämä puhuttaa meidän ryhmäämmekinseuraavalla opintojaksolla.

Elämä on täynnä valintoja. Ja niistä valinnoista pitää kantaa myös vastuu, silloinkin kun olosuhteet muuttuvat.

Sini Mäenanttila

Logoterapiaopiskelija, markkinointialan yrittäjä

Blogisarjan toinen osa. Ensimmäisen osan voit lukea täältä

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Email
Vieritä ylös